Keittomaaliohjeita on monenlaisia. Punamullan yleisimmät sävyt ovat
- Italianpunainen on yleinen Keski-Suomessa, ja se on kirkkaampi ja pirteämpi.
- Faluninunainen on taas etelässä ja rannikolla käytetty, ja se on viininpunaiseen ja rusehtavaan vivahtava rautaoksidi.
Pigmenttejä on muitakin, esimerkiksi keltamullan sävyt, vihreä tai ruskea umbra.
Käytetyin pigmentti keittomaaleissa on Fe2O3·H2O eli punamulta. Se on rautapitoista hienoa savimaata jossa on jopa 95 prosenttia rautaoksidia. Eri paikoista löytyvä punamulta sisältää eri määrän sivuaineita jotka vaikuttavat sävyyn. Faluninpunainen valmistetaan usein kaivosjätteestä, mutta ihan lähteen “ruosteestakin” on lietetty väriä.
Värisävyyn vaikuttaa myös polttolämpötila: kuumempi poltto saa tummemman sävyn. Vanhojen punamultamaalien sävy on vaaleampi kuin uusien, sillä nykyisin päästään helposti korkeampiin lämpötiloihin.
Uulan perinnevärikartassa on eri pigmenttejä esitelty: https://www.uula.fi/varikartat/keittomaalit/
Varo feikkejä
Suurin osa punamultamaaleina myytävistä maaleista eivät ole keittömaaleja, vaan latekseja, öljymaaleja ja muita jotka lyhentävät puun elinikää. Nimi tulee vain värisävystä.
Laadukkaimman maalin saa itse keittämällä. Jos tähän ei halua ryhtyä, keittomaaleista kehuttu on Kymen palokärjen keittomaali.
Keittomaalissa ei saisi juuri olla muita ainesosia kuin vesi, jauho, punamulta tai muu pigmentti, rautavihtrilli, ja alle 10 prosenttia keitettyä pellavaäljyä eli vernissaa. Mukana voi olla säilöntäainetta kuten natriumbentsoaattia. Itse tehtäessä suola on yleisin säilöntäaine.
Rautavihtrilli toimii homesuojana ja parantaa tarttuvuutta.
Maalin keittäminen
Ainesosat:
- 125 l vettä
- 12,5 kg ruisjauhoa (tai vehnäjauhoa)
- 5 kg rautavihtrilliä
- 5 l Keitettyä pellavaöljyä
- 2 kg suolaa
- Tynnyri ja tulipesä sen alle
- Kauha, ämpäri, mela hämmentämiseen ja betonivatkuli sekoittamiseen.
- Kaveri, joka sekoittaa betonivatkulilla keittoa kun sinä ravistat 25 kilon säkistä tavaraa.
- Toinen kaveri, joka ottaa kuvia tai videoi. (Tämä puuttui).
Maalin haudutteluun kannattaa varata aikaa. Satsia kannattaa tehdä niin paljon että riittää ainakin kokonaiselle sivulle, sillä seuraava satsi voi olla hieman eriväristä.
Ruisjauhon voi korvata vehnäjauholla, jolloin maalista tulee hieman vaaleampaa. Vernissa ei ole välttämätöntä, mutta hyvä tarttuvuuden parantaja esimerkiksi tuoreen höyläpinnan tai painekyllästetyn puun kanssa. Myös lorausta hylkeen rasvaa on käytetty tämän korvaajana.
Maalaaminen
Sävyä kannattaa kokeila palikkaan, ja säätää tarvittaessa. Maalia kannattaa valmistaa koko satsi kerralla, sillä seuraava satsi voi olla toista väriä. Jos se uhkaa loppua, nurkassa voi vaihtaa toiseen satsiin, sillä silmä tulkitsee pienet erot valon suunnasta johtuvaksi.
- Hirren tulee olla pari kesää vanhaa
- Maali tulee sekoittaa ennen käyttöä.
- Maalaa aina koko hirsi tai lauta kerralla, kuivumisesta jää raja.
- Varaa koko seinän leveydeltä telineitä, jotta jäljestä tulee tasaista.
- Jos rajoja jää, joudut peittämään ne maalaamalla päälle vielä tasoittavan kerroksen.
- Pinnan pitää peittyä kokonaan, niin kuin normaalissa maalauksessakin, ja maali on hierottava joka syyhyn, ja maalia tungettava seinään mahdollisimman paljon.
- Hirsien haljenneisiin rakeoihin on myös yritettävä tunkea maalia.
Punamulta ei tartu tuoreeseen hirteen, vaan vasta pari kesän haristuttuaan. Mitä vanhempi, sitä helpompi maalata. Karkeaan raaka-lautaan punamulta tarttuu helposti.
Maalaamattomaan pintaan punamultaa saa laittaa todella runsaasti seinään (massata). Maalausjäljen pitää olla riittävän peittävää, eikä kuultavia läikkiä saati puuta saa jäädä näkyviin. Esimerkiksi hirren välit pitää maalata myös alhaalta.
Pigmentissä ei kannata säästellä. Joskus tuoreen maalin kannattaa antaa tekeytyä eli pigmentin “turvota”.
Maali säilyy viikon pari suolan kanssa, jopa pidempään jos lämpötila ei ole korkea.
Hirsi harjataan irtopölystä pois ennen maalaamista. Erilaisia punamultapensseleitä myydään, mutta pensselin valinnassa kannattaa huomioida myös se, onko hirsi melko tasainen vai hyvinkin koloinen vanha lauta. Hirrenvälit saattavat vaatia pienempää pensseliä. Oleellista on, että maalia saa nostettua pensselillä runsaasti eli karvoja on paljon.
Huolto ja uudelleenmaalaus
Punamulta kuluu pois liituuntumalla, eikä niinkään hilseilemällä. Se ei vaadi uudelleenmaalauksessa yhtä huolellista raaputusta kuin kaupalliset maalit.
Punamultaa pidetään kauniisti vanhenevana, joten huoltomaalaus ei ole välttämättä ole tarpeen yhtä nopeasti kuin muilla. On makuasia kuinka kauniisti kauhtunut pinta miellyttää.
Tietoa:
- Kymen palokärki, punamultamaalin keitto https://kauppa.kyminpalokarki.fi › category › punamult…
- Korjauskortisto, museovirasto, keittomaali
- Keittomaalipakkauksia myy mm. Suomen luonnomaalit
- Videoista mainitsemisen arvoinen on Perinnemestarien kuvaus keittomaalista.
Hieman erilaisia ohjeita ja blogeja on netti pullollaan. Nyrkkysääntönä sanoisin, että hauduta pitkään, eläkä säästä pigmentissä.
Säällä on merkitystä
Ja sananen vielä tuosta maalauksen säästä. Punamullan sanotaan kestävän niin kosteutta kuin kylmääkin – joskaan ei kovaa paistetta. Panu Kaila kertoo maalanneensa kovalla pakkasellakin.
Sen sijaan mahdolliset muut maalit eivät kaikkea kestä, eivätkä hyvät ammattilaiset lähde huonolla säällä maalaamaankaan.
Liian kylmällä ilmalla maali voi olla jähmeää eikä toimi. Suorassa paisteessa tai helteellä maali taas kuivuu liian nopeasti ja alkaa hilseilemään. Maalaus kannattaisi tehdä varjon puolella mutta ainahan optimi ei ole mahdollista. Ilmankosteuden ollessa 80 prosenttia tai yli maali ei tartu puuhun hyvin ja se pitää huoltomaalata nopeammin. Aamulla ja illalla on usein liian kosteaa maalata.
Itse ulkomaalauksesta tulee vielä oma bloginsa.