Vedeneristeissä on eroja mm.
- Työstettävyys
- Vedenpitävyys
- Emissiot
- Pitkäikäisyys
Emissiot vaihtelevat
Vedeneristysjärjestelmiä ei saa ilman myrkkyjä. Tämän vuoksi pitää tasapainoilla pienemmän pahimman emission ja vedeneristyskyvyn kanssa.
Tärkein komponentti: huolellisuus
Osaava ja huolellinen vedeneristäjä on kuitenkin se tärkein komponentti kosteusturvan rakentamisessa. Onneksemme löysimme erittäin huolellista työtä tekevän Anun Apeku Oy:stä. Sertifikaatti on vaadittava, mutta sen lisäksi huolellisuudesta on hyvä saada referenssejä. (Voimme suositella Anua, ja tämä ilman minkäänlaista kaupallista yhteistyötä.)
Vedeneristekyky
Tekniikan maailma testasi yksikomponenttisten vedeneristeisden työstettävyyden ja vedenpitokyvyn. Vaikka testistä on jo muutama vuosi, erot olivat suuria. Kaikki eristeet eivät pitäneet vettä. Ardex, Bostik, Casco, Ceresit, Fescon, Mira, Sakret, Schönox sekä Vetonit olivat vedenpitäviä tässä testissä. Näistä testin parhaat arvosanat – mukaan lukien kalvopaksuuden saavutettavuus ja työstettävyys – saivat Casco, Fescon ja Schönox. Testi ei kuitenkaan kerro esimerkiksi sitä, miten pitkään aine säilyy joustavana.
Ardexin 8+9 on hyvässä maineessa rakentajien parissa, sillä sen joustavuuden kerrotaan säilyvän pitkään. Haittapuolena järjestelmässä on runsaat emissiot – jo pelkästään tasoitteissa on useita erilaisia komponentteja mukana.
Emissiot
Nyrkkisääntönä yksikomponenttiset päästävät vähemmän sisäilmaan kuin kaksikomponenttiset. Kuulin timpurilta tarinan myös pyörtyneestä vedeneristäjästä – ihan pienistä päästöistä tuoreissa ei vedeneristeissä ole kyse.
Valmistajat ovat saattaneet testauttaa vedeneristysjärjestelmänsä emissiot ja sen miten nopeasti emissiot pienevät. Koska vedeneristysjärjestelmä on paras olla mm. vakuutuksen vuoksi samalta valmistajalta, kannattaa verrata koko vedeneristysjärjestelmää.
Omassa vertailussamme päädyimme Weberin yksikomponenttiseen vedeneristysjärjestelmään. Tämä sisälsi päästöjä huoneilmaan hieman vähemmän kuin muutamat vastaavat. Kaiken kattavaa päästövertailua en tehnyt, mutta sellainen voisi olla tarpeen kehitettäessä sisäilmaesteettömiä ratkaisuja.
Mielenkiintoista on se, miten eri valmistajat suhtautuvat pyyntöön saada päästötietoja. Osa on rakentavia ja avoimia, toiset taas nihkeitä.
Märkätilojen erottaminen eri rakennukseen
Monet altistuneet rakentajat erottavat märkätilat erilliseen rakennukseen. Erityisesti höyryntekokone eli sauna on haluttu usein erottaa asuintiloista. Ennen ei läträtty veden kanssan niin kuin nykyään.
Suihkukaapit ja teräsaltaat
Myös suihkukaapit ovat suosittuja. Ne puolustavat paikkaansa vähentäen seinien ja lattian ruiskuttamista vedellä. Osassa kaapeista on voi olla päästölähteenä vaikkapa oven tiivistenauha.
Tämän lisäksi on tehty teräsaltaita suihkutiloihin. Peltisepältä saa miltei mitä hitsattuja muotoja tahansa, tosin se tuo hieman lisää kustannuksia. Teräsaltaiden kanssa kannattaa kiinnittää huomiota siihen että pohjarakenteet estävät pellin lommahtelun, jos ääni häiritsee.
Pitkäikäisimpiä lienee teräsaltaat ja erilliset vanhanajan ulkosaunat.
Laattavalinnat
Laattojen emissiot ovat vähäisiä verrattuna vedeneristysjärjestelmiin. Jos maakostea valu tehdään huolella, hiontaa ei paljoa tarvita. Valun sisälle jäivät kosteusmittarit.
Laattoja haimme kokeiluun useista liikkeistä. Päädyimme perinteiseen octagoniin (Laattapiste) kaikissa märkätilojen lattioissa. Turvallisuusnäkökulmasta laatta on melko liukas. Erityisesti ikäihmisten ja lasten asumisessa liukkaus kannattaa huomioida.
Metro-laatta oli myös viehättänyt ilmeikkyytensä vuoksi, mutta yläkerran kylpyhuoneeseen kokeilimme pitkän etsinnän jälkeen pehmeyttä eläväreunaisella hieman epätasaisella seinälaatalla (Kymppilattiat). Lopputulokseen olen tyytyväinen mutta puoliso totesi sen näyttävän intin pesuhuoneelta.
Vaalaet sauma-aineet ovat mustien tapaan herkkiä likaantumiselle. Myrkyttömiä saumansuoja-aineita ei ole löytynyt, joten pitää valita lian ja riskin välillä. Joku neuvoi käyttämään parafiinikynttilää, mutta emme vielä testanneet.
Valitsemme tietenkin juuri sen sävyn jota ei löytynyt pääkaupunkiseudun vähittäismyyntipisteistä, vaan piti tilata tukun kautta.
Laattojen etsiminen oli kuin karkkikaupassa käymistä. Etsivä löytää herkullisia värejä ja muotoja – muutakin kuin skandinaavista valkoista tai harmaata.
Huone huoneessa
Kylpyhuone toteutettin kodinhoito-huone-kylpyhuone tilaan “huone huoneessa” -ratkaisuna. Vesitilan seinät toteutettiin weberin kahiseinän pinnalle, ja painuvaan hirsiseinänä jäi parin sentin rako – minkä pitäminen puhtaana on sula mahdottomuus.
Myös sauna toteutettiin omana hirsipaneelilla vuorattuna huoneena, eikä ulkoseinän hirsiseinää ole hyödynnetty. Osa rakentajista hyödyntää myös ulkoseinän hirttä saunassa.
Suosittelen putkien jättämistä näkyviin varsinkin painuvassa hirsitalossa. Tässäkin on kahtalaista koulukuntaa, eikä meidän LVI-suunnittelijamme siihen taipunut. Niinpä seinäpaneeleita on pitänyt purkaa tarkistusta varten ja paikoin järsiä tilaa lisää.