Kysymyksiä ja vastauksia Hesarin artikkelin pohjalta

siru

Hesarin artikkeli aiheutti keskustelua johon en huomannut vastata. Tässä vastauksia jälkijättöisesti:

Huonekalujen “myrkyt”

Huonekaluissa ei ole käytetty levyjä, kuten eräs keskustelija epäili. Siksi huonekalut ovat joko massiivipuuta tai metallia. Muovi- ja levykalusteita ei ole hankittu. Osa on tilattu puusepältä ja osa taas hankittu käytettynä, kuten Tori.fi:sta Juvi produktionin puusepäntuotteita.

Laitan nettisivuille vielä erillisen päivityksen huonekalujen hankinnasta, joka tehtiin hyvin pienellä budjetilla. Kylpyuoneen laatikostot kasattiin Ikean Helmer-metallilaatikostoista.

Jos sopivaa huonekalua ei ole löytynyt, sitä ei ole hankittu. 

Lampaanvillan ötökät

Lampaanvillaa myydään sekä hyönteistorjunta-aineilla käsiteltynä tai sellaisenaan. Isolena-lampaanvilla on lisäaineetonta mutta se on käsitelty hajuttomaksi ionisoimalla. Näin sen ei pitäisi houkutella koi-perhosia. Katsotaan miten käy.

Lammaseristeisiä taloja on ollut Suomessakin  mutta enemmän näitä löytää vaikkapa Irlannista.

Sirottelin listojen rakoihin yms punaseetripaloja jotka karkoittavat hyönteisiä ainakin aikansa.

Haitallisten aineiden haitallisuus

Liimat, muovit ym eivät ole pienissä määrin haitallisia jos ei ole altistunut näille. Jos on, niin paras tapa vähentää terveyshaittaa on vähentää näiden päästöjä sisäilmaan.

Jo ensimmäisen vuoden insinööriopiskelijana opin että uuden talon emissiot ylittävät sallitut raja-arvot puolesta vuodesta vuoteen. Raja-arvoja tarkastellaan kuitenkin vain yksittäisin päästölähtein eikä tuottajilta vaadita kokonaisuuden hallintaa. Myös M1-materiaaleista koottu tai joutsen-luokiteltu talo ylittää sisäilman raja-arvot alkuvaiheessa.

Pienet lapset ja jo aiemmin altistuneet saavat aikuisia herkemmin oireita. Tämän vuoksi esimerkiksi vauvaa ei kannattaisi pitää vastamaalatussa lastenhuoneessa, sillä maalien emissiot saattavat olla aika tumakoita.

Kustannukset

Massiivihirsitalo on hitusen kalliimpi mutta enemmän kustannuksiin vaikuttaa se miten yksinkertaiseksi se on suunniteltu, ja miten paljon itse tekee työtä. Suurimmat säästöt ja kustannukset tehdään suunnittelijan pöydällä.

  • Kalliimpi: runko
  • Halvempi: seinien käsittely. Hirsiseinä on valmis sinällään niin sisältä kuin ulkoa: levytyksiä, paklauksia, hiontoja tai maalauksia ei tarvita. Toki kosteat vaativat samat asiat kuin tavanomaisessa rakentamisessakin.
  • Kalliimpi: eriste. Toisaalta sen voi levittää käsin ja lapset voivat siinä pelmuta ilman haittaa. Osa sisäilmaan huomiota kiinnittävistä rakentajista ostavat purut lähisahoilta halvemmalla, mutta me käytimme tutkittua ja testattua ehta-eristettä joka on tasalaatuista kuusikutterilastua. Tämä kelpaa pääkaupunkiseudun tiukemmalle rakennusvalvonnallekin. Lampaanvilla hirren välissä on hitusen kalliimpaa kuin muovi, mutta saattaa tukea hirren pitkää elinkaarta koska sen pinnalle ei kondensoidu kuten muovin. Tarvittava määrä lampaanvillaa on aika pieni, joten sen merkitys rakennuskustannuksiin ei ole suuri.
  • Halvempi: keittiökaapistot massiivikoivusta teetettynä puusepällä olivat halvemmat kuin useamman huonekalulevyistä kootut keittiöt. 
  • Halvempi: itse tehdyt maalit. Maalasin katot ja mm. savirappaukset sekä talon ulkoseinän ihan ulkonäksyistä. Moni olisi jättänyt sellaiseksi, mutta puu ja ruskea savi alkoi tympimään ja kaipasin valkoista seuraksi. Sekoittamalla oman maalit sai laadukkaampia tuotteita ilman solumyrkkyjä – ja pikkurahalla. Suurin osa maaleista vain sekoitetaan, mutta punamultamaalin keitto vei aikaakin. Sinänsä massiivihirsi olisi harmaantunut kauniiksi ilman ulkomaalaustakin eli kyseessä oli vain makuasia.

Tapetti on todella kallista joten siihen meillä oli varaa vain eteisen päädyn verran. Tapetissa käytettiin juurikin perinteistä selluloosaliisteriä kuten eräs keskustelija arveli. 

Talon rakentaminen on aina kallista, eikä kaikilla ole mahdollisuuksia siihen. Ympäristöministeriön tulisikin toteuttaa yhdessä eri tahojen kanssa sisäilmasta altistuneille myös vuokra-asuntoja, joissa on mahdollista asua. Altistuneet teettävät myös miniasuntoja, “lapinmökkejä” sekä siirrettäviä asuntoja.

Rahoituksesta

Laina saatiin sen ansiosta, että päätykaksio on vuokrattavissa joskus myöhemmin. Näin vuokra kattaa pitkälti lainanmaksua. Tämän lisäksi myimme rivitaloluukkumme ja olimme säästäneet asumalla neljän hengen voimin kaksiossa. Kaksi makuuhuonetta tuntuu luksukselta (tosin ei vielä käytössä kaikki). Lastenhuoneen voi myöhemmin jakaa kahtia jos alkavat liikaa tappelemaan. Jokainen neliö on tarkkaan harkittu, sillä jokainen neliö maksaa, ja puutalosta muuntojoustavuutta löytyy mahdollisia tulevia tarpeita varten. Tarkka harkinta ja suunnittelu on kaiken takana.

Samalla on hienoa luoda rakennuskantaa joka on myös altistuneille sopivaa. 

Lämmitysjärjestelmä

Talo saa lämpönsä ihan uudisrakennuksille tyypillisesti maalämmöstä. Rakennuspaikka oli kalliota, joten lämpökaivon poraus oli kohtuuhintaista.

Nyt jälkijäteen ajateltua maaviileä olisi ollut järkevä, sillä huippuhelteillä hirsitalokin vaatii ikkunaverhot pysyäkseen kohtuullisen viileänä. Maaviileässä mietitytti kondenssiriskit, ja toki se olisi hitusen kustantanutkin.

Koska talon elinkaaren pituus määrittää sen ympäristörasitusta, emme halunneet kertakäyttörakentamista. Lämmönsiirtojärjestelmän valinta mietitytti eniten: lattialämpöputkiston elinkaari on vain 30 vuotta. Järjestelmä pitää olla mahdollista päivittää esimerkiksi vesipattereilla toimivaksi. 30 vuodessa lämmitysjärjestelmät saattavat myös kehittyä joten jälleen kerran hyvä suunnittelu mahdollistaa huoltoa, päivitystä ja muutoksia. 

Alapohjan rakenne

Talo seisoo topakasti tolpilla, ja ilmatilaa alla on 0,8-1,8 metriä, joten kellariin valuvaa kosteutta tai huonoa tuuletusta ei tarvitse pelätä. Muovin sijaan anturoiden eristeeksi valittiin lecasoraa, sillä muovi päätyisi satojen vuosien aikana kuitenkin vesistöön ja ravintoketjuun.

Alhaaltapäin:

Terveyshaitasta

Oiretestit tehtiin sokkotesteinä useammalle henkilölle. Esimerkiksi eristemaateriaalinäytteet “haistatettiin” useammalla ihan mielenkiinnosta. Osa piti pellavaa parempana mutta heinäallerkigot taas reagoivat siihen. Lampaasta kukaan ei saanut reaktiota.

Rakennusvaiheessa reaktiot olivat mm. lapsilla selkeitä heti jos paikalle tuotiin epähuomiossa jotain sopimatonta. Näin päädyimme hakemaan lähinnä luonnonmateriaaleja.

Muoveista käy elintarvikekelpoinen muovi. Esim. kätevät säilytyslaatikot eivät toimi edes vuosien haihtumisen jälkeen, mutta irtokarkkirasiat eivät aiheuta reaktiota.

Joten aika tarkkana sai olla huonekalujenkin kanssa. Esimerkiksi puusepän tekemän keittiokaapiston materiaalit testattiin etukäteen sopiviksi.

Suunnittelu

Suunnittelu vaikuttaa todella paljon kustannuksiin. Siksi etsimmekin pääsuunnittelijaksi ja arkkitehdiksi henkilöä, jolla on osaamista paitsi hirsitaloista, mutta osaa katsoa myös kustannuksia. Pömpöösiin vakavasti otettavaan arkkitehtuuriin ei ollut tarvetta. 

Kaupan päälle saimme käytännöllisyyttä ja joustavaa yhteistyötä lapsiperheen asunnon suunnittelussa. Eri versioita palloteltiin edestakaisin meidän ja suunnittelijan välillä. Kyse ei ole vain arkkitehdin taidonnäytteestä vaan äärimmäisen huolellisesta suunnittelusta jossa kustannuksia arvioidaan suunnittelun ohessa. Niina Näsälä on tämän taiturin nimi. Jokainen sentti minkä maksoimme hänelle, kannatti. 

Kuivattaminen

Helsingin sanomien keskustelussa “Vanha suunnittelija” kommentoi kuivattamisesta. Maaleista ei juuri käryjä tullut, mutta sen sijaan betonia valettiin eteisen lattiaan ja märkätiloihin. Betonihan ei edes kaikilla säillä kuivu. 

Käytimme maakosteaa betonia, jossa ei ole lisä- tai seosaineita ollenkaan. Tällaisessa on huomattavasti vähemmät vettä ja se pitääkin tasoittaa käsin. Valoimme mukaan betoninkosteusmittareita, jotka ovat etäluettavia (blogissa aiheesta). Näiden mukaan betoni oli riittävän kuivaa kolmessa päivässä, mutta annoimme betonin kuivua erittäin kuivaksi.

Vastaan mielelläni jatkokysymyksiin. Lisätietoa sisäilmapuhtaasta rakentamisesta löytyy mm.